Jouluaaton asu

Vielä jaksaa puhua joulusta, sillä nyt olisi tapetilla se, mitä rääsyjä pidin aattona päälläni. Ilmahan oli kylmä, kylmä, kylmä, joten päälle oli myös laitettava lämmintä. Lontoon vintage-liikkeestä löytynyt villapaidasta ommeltu hame oli kaiken keskiössä, sillä muuten turvauduin neutraalimpiin vaatekappaleisiin: mustaan silkkipaitaan, mustiin sukkahousuihin ja viininpunaisiin polvisukkiin. Tuossa hameessa riittää lämpöä ja sympatiaa, ja aattoillasta siihen mätsäsi myös Moko-sisustusliikkeestä ostamani virkattu tonttulakki.

Ulkotamineiden kohdalla vuorauduin ensimmäistä kertaa mustaan lammasturkkiini. Nämä ovat niitä kirpputorilöytöjä, joiden kohdalla ajattelee, etten koskaan laita tätä menemään. Musta turkki löytyi Valtterin kirpputorilta alkusyksystä 30 eurolla ja se saa oloni tuntumaan kuninkaalliselta. Ainakin pikkuisen. Ruskeat, talvivuorella varustetut Myy-kengät ovat perintöä koulukaverilta. Eräs kaunis päivä hän vain käveli kouluun vaatekassin kanssa: "Mä luulen, että nää sopis sulle."

Luminen Suomi, kuninkaallinen turkki. Kyllä kelpaa.

Oi, miksi minulla on aina niin huonot loppulainit?

-Henriikka

How to survive winter in Finland and enjoy it

Finland.fi kirjoittaa Suomesta seuraavasti: "The arrival of the cold, dark, snowy winter doesn't mean life stops. On the contrary, discover how Finns not only survive it, but enjoy it!" Samainen sivu listaa selviytymispakkauksen Suomen talveen ja kertoo kahvista, saunasta, talon lämmityksestä, talvi-autoilusta, lumesta, kerrospukeutumisesta ja talvirientojen tuottamasta ilosta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä vierasmaalaiset kuvittelevat Suomesta lukiessaan artikkeleita. Helsingissä ei ainakaan ole jääkarhuja, joten tervetuloa vaan.

Itse nostaisin kuitenkin joukosta kahvin ja kerrospukeutumisen suurimmiksi jokapäiväisiksi iloiksi. Tässä olisikin vähän kuvia minusta ja siskostani joulunajan vermeissämme, kun mittari on laskenut alle kymmenen miinusasteen.

Niin kuin jo etukäteen aavistin, niin leoparditurkilleni en saanut kovin vahvaa siunausta isoveljiltäni. Sen sijaan olen saanut kuulla monia eläinviittauksia ja muita hassunhauskoja juttuja koskien talvitakkiani. Tekoturkkihan on New Yorkin tuliainen. Silloin 20 asteen lämmössä tehty ostos tuntui hassulta, mutta lämmittää näin samojen pakkasmäärien paukkuessa sekä kehoa että mieltä. 

Roosaliina turvautuu villapaitoihin, murrettuihin väreihin ja lämpimiiin kerroksiin. Jos joku on paha vilukissa, niin se on kyllä siskoni. Carlingsista hankittu viininpunainen toppatakki on ollut ihailuni kohteena sen hankkimisesta saakka ja mukava on myös tuo violetti pipo, joka on Dropinista.

 Minulta tälle takille löytyy hurjasti rakkautta, jos se velipojilta jääkin saamatta. 

Kahvi ja kerrokset, kiitos että teette talven.

Thaimaan matkan ajaksi olen taas kirjoitellut kasan valmiita juttuja. Lähiaikoina tulossa olisi esimerkiksi joululahjajuttuja, lisäjuttuja Tansanian matkasta sekä asukuvia. Toivottavasti luette ilolla.

-Henriikka

Minä: takki, farkut/second hand, kengät/Bianco Footwear

Roosaliina: villapaita, farkut/second hand, pipo/Dropin, takki/Carlings, kengät/Adidas, huivi/DIY

Christmas jumper

Esittelyssä yksi lemppari-joululahja: bling bling bling villapaita. Janne tietää, että tie vaimon sydämeen käy Beyond Retron kautta, ja niinpä pakettiin päätyi kymmenin muovitimantein koristeltu villapaita. Vi Vien Forest -merkkinen villapaita on 45% lampaanvillaa, 20% angoraa ja 35% nailonia. Pohdiskelin ja tutkiskelin tuota kuviointia, että onko se ollut paidassa alunperin kiinni. Googlailun jälkeen löysin tismalleen samanlaisen villapaidan, joten päädyin tulokseen, että eiköhän tämä ole tällaisenaan ollut alusta saakka. Lisäksi Vi Vien Forestilta löytyi vintage-nettisivuilta lukuisia muitakin paljetein ja timantein koristeltuja vaatteita. 

Sitä sopii miettiä, miksi näytän niin surulliselta, vaikka päällä on yksi mukavimmista villapaidoista pitkään aikaan. Voi olla, että yritän hakea iloturpa-kuvilleni vastapainoa, tai sitten joulusuklaa on saanut vatsani kipeäksi. Seuraavat pari päivää kuluvat matkajärjestelyjen parissa, sillä niin kuin jo aiemmin kerroin, niin ulkomaat kutsuvat ennen uutta vuotta. Ja miksenpä samalla paljastaisi päätepysäkin olevan Thaimaa. Voin jättää villapaidan kaapin pohjalle muutamaksi viikoksi. Luultavasti kestän sen.

Henriikka

Armas joulu

Niin se joulu taas meni ja on aika hiljalleen palata joulutunnelmista takaisin pakkaseen. Tapaninpäivän tanssit skippasin suosiolla ja keskityin vielä suklaakonvehteihin. Tässä jutussa ripottelen vähän tunnelma-kuvia joulunajalta. Aatto olikin tänä vuonna spesiaali, sillä lapsuudenkodin sijasta olin vähän uudemman perheeni ja Jannen vanhempien luona. Uudesta paikasta huolimatta joulu oli yhtä armas ja tunnelmallinen kuin aina ennenkin. Kuusi tosin tuoksui voimakkaammin kuin koskaan ennen ja mantelin sijasta puurosta löytyikin cashew-pähkinä. Joulupäivänä matkasimme minun vanhempieni luokse ja vietimme toista joulujuhlaa. Rakkaiden ihmisten ympäröimänä sai taas laulaa joululauluja, vaihtaa paketteja ja valvoa myöhään yöhön.

Joulu ei ole kyllä ainoastaan muutama päivä, vaan melkein kokonainen vuodenaika: 

kevät, kesä, syksy, joulu, talvi. 

Ja kun vuosi pyörähtää uuteen, niin voi jo alkaa askarrella ensi vuoden joululahjoja.

Henriikka