600 lukijaa -> kuvatempaus!

Rumpujen pärinää! Joku saattaapi muistaa, että tasasatasten kunniaksi täällä sivustolla tapahtuu aina jotakin poikkeavaa. Hitaasti, mutta varmasti saavutettiin juuri myös 600 julkisen lukijan raja. Ja koska olen ekspertti siinä, kuinka keksitään syy juhlia, niin juhlitaan nyt vähän tätäkin. 100 täytyttyä olin kai liian hämmentynyt toimiakseni, 200 kunniaksi oli arvontaa, 300 kunniaksi korttitemppaus, 400 kunniaksi lähetettiin lahjoja ja 500 kunniaksi arvottiin taasen.

Mutta mitäs kutos-satasen vuoksi keksittäisiin? Onhan se jo melkoinen summa.

Tämänkertainen tempaus on seuraavanlainen:

Tarkoituksena on tallentaa kesäkuvat yhdessä filmille. Eikä millekään tavalliselle filmille, vaan kertakäyttökameralle. Minä hankin kameran, jonka laitan lukijoiden postiosoitteiden mukaan kulkemaan ympäri Suomea (ja mahdollisesti myös ulkomaita?). Otan itse 2 kpl kesäkuvia, jonka jälkeen laitan kameran postissa eteenpäin seuraavalle tempaukseen osallistuvalle. Hän taas ottaa 2 kpl kuvia omasta kesästään ja sen tunnelmista, jonka jälkeen lähettää taas osallistujista seuraavalle. Kameran kahden viimeisen kuvan räpsäisijä lähettää kameran täyden filmin kanssa takaisin minulle. Minä nappaan kameran, vien sen valokuvausliikkeeseen ja kehitän kuvat. Sen jälkeen skannaan ne ja julkaisen täällä blogissani. Olen jo nyt aivan tärinöissäni siitä, kuinka jännittävää on nähdä tuntemattomien ihmisten ottamia otoksia.

Jos haluat osallistua kuvaajan roolissa, ohjeet ovat seuraavat:


- Tee päätös: Harkitse tarkkaan ja pohdi omaa persoonaasi: jaksanko oikeasti olla mukana? Olenko valmis hakemaan kameran postista, näkemään vaivaa kuvien ottamiseen ja maksamaan postimaksun, kun lähetän kameran eteenpäin? Pystynkö tähän tehtävään ihan oikeasti vai aijonko olla nilkki, ja pysäyttää kameran romanttisen matkan? Aijonko totisesti sammuttaa monen sadan ihmisen ilon vain olemalla ääliö?

NILKIT: ei jatkoon
EI-NILKIT: jatkoon --> seuraavana lisäohjeita ja infoa

- Lähetä oikealla sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseeni nimesi, postiosoitteesi ja jos vain suinkin kykenet niin puhelinnumerosi (numero jää vain minulle, ei pakollinen jos olet erityisen luotettava, etkä pääsikään uhalla aijo katkaista kameran matkaa). Tämä on tehtävä ma 2.7.2012 klo 00:00 mennessä.
 - Jos osallistujia tulee riittävästi (n. 30 hlö), hankin kaksi kameraa. Kaksi on kuitenkin maksimimäärä. Jos osallistujia on enemmän, kuin tempaukseen pystyy osallistumaan, niin valitettavasti joudun arpomaan mukaan pääsevät. Infoan kaikkia ilmoittautuneita, kuinka kävi.
- Jokaiselle osallistujalle lähetän tuntemattoman ihmisen postiosoitteen 4.7.2012 mennessä. Postiosoite on se, mihin lähetät kameran kuvat otettuasi. Sen lisäksi ilmoitan, monentenako olet kamerajonossa. Jokaisen postiosoite lähetetään siis ainoastaan yhdelle henkilölle, eikä koko osallistujajoukolle!
- Kameran saatuasi nappaat kauniita kesäkuvia 2 kpl (kuvat voivat olla ihmisistä, asioista, maisemista, tapahtumista...) ja kohtelet kameraa hyvin! Ostan kameran ympärille palan kuplamuovia ja hyvän kirjekuoren, jotta pakkausmateriaaleja ei osallistujien tarvitse itse ostaa. Kuvat otettuasi lähetät kameran eteenpäin mahdollisimman pikaisesti!
- Sitten vain odotellaan koska kamera saavuttaa taasen minut, ja koska pääsen teettämään kesätunnelmaa paperille! Kaikki selvää?

Kiitos taas teille, on tämä hauskaa hommaa tämä blogin pyörittely oman navan ympärillä.

Pus pus ja jään odottamaan lahjakkaita ja lahjattomia kertakäyttökamerakuvaajia!

Kysyä saa, jos jokin jäi kaihertamaan. Taas kerran mielessäni pyörii, että olenko tyhmä vai tyhmä?

Entä jos ei kukaan osallistukaan? No, sitten napsin kuvia tästä samaisesta navasta.

Henriikka

Kuvat: we heart it

Tilkkuleikkejä

DIYDIY! (Jos joku ihmettelee, mitä se meinaa: "Do it yourself") Tällä kertaa esittelen, kuinka vanhoista pöksyistä saa helposti ja pikkuvaivalla uudenveroiset. Korostan, että tämä sopii ihan amatööreillekin, eikä ompelukonetta tarvitse. Oma lähtöasetelmani oli seuraavanlainen: isoveikan vanhat, kuluneet farmarit ja pala kangasta, jota jostain hetken mielijohteesta olin joskus ostanut.

Kun tunailee kangastilkkuja kiinni vaatteisiin, niin kannattaa uusi kangaspala pestä. Joskus kangas saattaa nimittäin kutistua ensimmäisessä pesussa, joka aiheuttaa sitten pohjavaatteen rypistymisen. Harva myöskään tietää kankaista sitä, että sitä voi ostaa kangaskaupasta vain muutaman sentinkin. Tätä leopardikuvioista kangaspalaa ostin Eurokankaasta vain 20 cm. Minimiosto on usein 10 cm.

Ensiksi kankaasta tehdään etutaskuihin piristeet: tukeva kangas pysyy paikoillaa löyhälläkin pistoilla. Isot pistot saavat myös helposti irti, jos tilkkuihin joskus kyllästyy. Käytin normaalia mustaa ompelulankaa, mutta ompelin koko ajan kaksinkertaisella langalla. Käänsin saumavarat piiloon niiltä kohdin, joissa saumat näkyvät taskun ollessa paikallaan. Alemmasta kuvasta huomaa kuitenkin, ettei taskun sisäommel tarvitse välttämättä olla niin siisti, kun se jää piiloon.

Seuraavana ompelin takataskun samaan tyyliin. Takataskua ommeltaessa kannattaa muistaa, ettei vahingossa ompele kahden kankaan läpi ja näin "taskua kiinni". Taskupaikan voi ommella joko taskun ulkoreunojen tai vaihtoehtoisesti sisempien saumojen mukaan. Koska kaikki saumat näkyvät, niin käänsin saumavarat piiloon joka sivulta. Halusin itse luoda epäsymmetriaa ompelemalla tilkun vain toiseen takataskuun, mutta mikseipä sitä voisi tehdä molempiinkin.

Vola, valmista! Saapi isoveli olla ylpeänä, että hänen farkkunsa saivat uuden elämän.

Kankaanahan voi käyttää minkälaista vain. Yksiväristä, kuviollista, trikoota, farkkua, nahkaa?

Esim. Hanna kokeili ihanaa inkkarikangasta.

Nyt iltakahville ja tuitui. 

Henriikka 

Juhannushäät

Nyt niihin häihin. Ihaniin häihin: rentoihin, lämminhenkisiin ja hyväntuulisiin. Eikä rakkautta puuttunut. Pikkusisko oli jo kaasona toistamiseen, ennen kuin itse olen ollut yhtä ainutta kertaa (kuka kaipaa kaasoa!). Sain siis saapua vieraana valmiiksi järjestettyihin kemuihin -ah, autuutta. Opiskelu- ja duunijutut ovat tehneet sen, että tapahtumiin ja juhliin on vaikea tulla ajattelematta taustatyötä ja järjestelyjä: mitä tekniikkaa tarvitsee, kuka hoitaa ruokahuollon, mites vessat? Haha, mutta näissä juhlissa olin ihan lunkisti.

Jyväskylän huudeilla pyörittiin. Korpilahden kirkko täyttyi laulusta, eikä juhannustunnelmaa puuttunut. Tuijottelin vuoroin edessäni istuvan hurmaavaa mekkoa, vuoroin rakastunutta hääparia. Enemmän onneksi jälkimmäistä.

Mielestäin on vapauttavaa, ettei juhliin tarvitse aina välttämättä pukeutua sifonkiin ja sormikiharoihin. Harkitsin pitkään yo-juhlissa nähtyä maksimekkoa, mutta päätin lopulta olla vähemmän tylsä. Makkarin rekissä roikkui mekkoja rivissä, ja reililtä muutama kesä sitten hankittu minimekko tuntui sopivalta. Mekko on selästä täysin avoin ja laskeutuu eteen "vain kasaksi kangasta". Niskaan jää rusetti mukavaksi yksityiskohdaksi. Hirveä reivimekkohan tämä ei ole, mutta kuuluu rakkausklaaniini vahvasti. Yo-juhlista tutut kengät kuitenkin kelpuutin jalkoihini, ja korviin (yllätysyllätys) pullonkorkit.

(kyllä, tiedän että meillä oli Jannen kanssa samanlaiset kampaukset. 

Kuulimme siitä päivän aikana muutamaan otteeseen)

Ruoka oli super ja tunnelma katossa. Tanssin pyörteisiin päästiin illemmalla, ja nämä olivat myös ekat kekkerit, joissa en saanut/voinut/halunnut osallistua kimpun heittoon. Jihuu! On eri mukavaa, että nykyään monet tajuavat, ettei häihin tarvitse kutsua bussilasteittan velvollisuusvieraita tai että kermakakun sijaan voidaan tarjota juustokakkua. Positiivinen muutos on ehkä myös siinä pönötys-kulttuurissa. Enää ei vakavana veisata, vaikka hienoahan sekin on omalla tavallaan, vaan käytetään luovuutta ohjelmassa ja koko juhlapäivässä. 

Yötä vasten takaisin anoppilaan. En ole useinkaan juonut pillimehua yhtä kauniissa maisemissa.

Henriikka