Pientä modailua dippadaidaa..

Mulla olisi niin paljon kerrottavaa teille: asujuttuja, astiajuttuja, arkijuttuja, siskon vierailusta muutamia hassunhauskoja kuvia ja uuden villapaitani esittelyä. Eikö se ole aika positiivinen ongelma, että joutuu rajoittamaan kuinka paljon tätä matskua tänne oikein lätkii? Annetaan jutun virrata, kun kerran virtaa. 

Tässä tulee vähän tunaus-juttua teille. Ei mitään ydinfyysikon, vaatesuunnittelijan tai huippuompelijan neuvoja, vaan tälläisen yritän-parhaani-mahdollisimman-vähällä-työllä-tyyppisen henkilön väsäilyjä. Malleja siitä, kuinka tosi pienilläkin jutuilla voi tehdä paljon.

1. Mauttomista farkuista sortseiksi

Kevään kynnyksellä kannattaa kirppiksillä huomioida farkuissa kokonaisuuksien lisäksi myös sortsi-potentiaalisuus. Nämä farkut on veikkapoikani ikivanhat, todella leveälahkeiset kuluneen mustat farkut. Takamus kuitenkin istui pöksyihin hyvin ja niinpä nipsnaps lahkeet poikki.

2. Happea muutamalla saksenvedolla


Inhoan tiukkoja kaula-aukkoja, se saa minut tuntemaan etten voi hengittää, jonka lisäksi yläkroppa näyttää aina jotenkin massiiviselta. Paitoja kannattaa katsoa myös sillä silmällä, että voisiko sitä vähän modailla tyylin mukaisesti. Tämä Aerobic-paita oli lisäksi kauluksesta todella likainen, niin saksilla leikkasin kaulusta suuremmaksi ja heti on helpompi hengittää.

3. Puuvillakamaluuksista kelpokuteiksi


Hapsut on in! Mukavinta on, että hapsupaitoja voi muokkailla vaikka minkälaisista virttyneistä vaatteista. Tämä raitapaita on ikivanha yöpaitani, jota en enää kehtaisi kirpputorille viedä. Leikkasin hihat ja kaulukset irti ja alaosan saksin ohuiksi suikaleiksi. Inkkarifiboja a-a-a-a-au!

4. T-paidasta hihattomaksi

En ole teeppareiden suurkuluttaja. En tiedä miksi, mutta käytän erittäin harvoin tyköistyviä t-paitoja. Jos T-paitoja on kuitenkin alerekeissä tai kirpputorilta löytyy mukava printillinen, niin katson niitä muokkaus-rillieni lävitse: hihat irti hophop! Tämä seuraava on varmasti ensi kesänä ahkerasti käytössä.

Näihin Sherlock-vinkkeihin, näihin Sherlock-tunnelmiin!

Henriikka

hyrrr hyrr, hän kehrää

Olen hykertelevä nutturapää. Vaikka kuvat ovatkin viimeviikkoiset, 

niin tänä aamuna istuin sohvalla

 ja päässäni soi tuttu biisi:

Siis kehrää maailmalle, seepran täytetyn jos posti toi.

Anna suukko jellonalle, ei se kovin väärin olla voi.

Siis kehrää elämälle, kehrää sille kaikkineen.

Joka vipeltäjälle, kehrää tuuleen jokaiseen.

-Pekka Töpöhäntä

Kuvissa jalassani on henkselihousut, päälläni raitaa ja paappa-lasit. Sain pulittaa viimeisistä hurja 20 senttiä. Miksi miespuoliset eivät useimmiten pidä eläinkuoseista, kiilakoroista tai löysistä farkuista? Miksi miespuoliset pitävät usein siitä, että hiukset ovat pitkät ja auki, ja että nainen ajaa hyvin autoa?

Henriikka

henkselipökät/Zara, nuhjuset sukat/BAMBUSUKAT, paita/Only, silmälasit/Seppälä, korvikset/kirppis

inspiskuvia

Inspiraatiohyrräni pyörii ja aktivoi aivoni mielihyvätapit erittämään mielihyvähormooneita.

Luin psykologiaa viimeksi kai lukion puolivälissä. Antakaa anteeksi.

Siis katsokaa tän seuraavan naisen hiuksia, rusketusta ja kledujaja. Oikein keskittykää ja pohtikaa aurinkoa ja kultaa.

- StyleStalker's latest collection "Come as you are"

Ja katsokaa värejä, kuoseja, kulmakarvoja. Yksityiskohtia ja miljööötä.

Olen myyty. Ja sekaisin.

- Tank Magazine winter 2011/"Kim's world"

Sitten vielä tuijotelkaa ja mutustelkaa näitä fiboja. Tuota korkeutta, josta typykkä voisi tipahtaa hetkellä millä hyvänsä. Vauhtia, jolla tuo lava-auto ajaa ja sitä, kuinka hienojakoista on viimeisen kuvan hiekka.

- Urban Outfitter's early spring 2012 catalogue

Joko teilläkin alkoi aivonesteet erittymään hykertelystä? Tervetuloa joukkoon.

Henriikka

Ps. Keskiyöhön aikaa osallistua adidas-huutokauppaan!

marimekko ja salkku

Olen toipunut eilisestä kirppispäivästä. Ilta meni mönkiessä väsyneenä, mutta tänään jo heti 08.05 bussilla duuniin. Oon niin onnellinen, kun taas jaettiin jukurttia rautatieasemalle, juuri parahiksi kun edelliset loppuivat. Muistin myös ostaa lisää juhlamokkaa kahvipurkkiimme ja viedä pullot kauppaan. Onpa ahkeraa, voit onnitella itseäsi Henriikka. Pullopalautus tosin oli koomista, sillä olin ottanut matkaani myös lasijätteeseen menevät jutut ja sitten kaupan pihassa ei ollutkaan lasikierrätystä. Niinpä näpsänä pistin panttipullojen lisäksi kaikki glögipulloista hillopurnukkoihin menemään pullopalautushihnaa myöten. Hyvin ne kelpasivat ja osasta sain jostain kumman syystä pantinkin. 

Huomasin, että viime viikolta on vielä muutama asukuva vanhan pään kanssa. Tässä tuleepi:

Kuluvan kuukauden kirppislöytöihin kuuluva Marimekko-riepu odottelee kesää, mutta en malttanut olla laittamatta sitä vähän etukäteen. Tutut ruskeat sammarit kävivät hyvin paidan lämpöisiin väreihin ja ruskeaa linjaa jatkoivat myös monta vuotta minun, ja varmasti vielä pidempään jonkun muun, kaapissa elelleet Myy-kengät. Jannen laukkukasasta (öh kasa, kolme laukkua..) nappasin vanhan punertavan lääkelaukun, jotta kylmät sävyt eivät valtaisi siinäkään.

Lämpöö ja lempee siis!

Henriikka 

laukku, kengät, paita/kirppis, sammarit/Monki

Kluuvin kirppis, taas yksi elämys lisää.

Taas yksi hassunhauska kokemus lisää: Indiedayssin fashion weekend päättyi bloggaajien kirppikseen. Saavuin reilu tunti sitten väsyneenä ja hilpeänä takaisin kotiin. Jalkoja pakotti ja päässä pyöri: onkohan minusta kuitenkaan tähän touhuun? Takana mahtava kirppistuokio, josta ohessa taas monenmonta ruutua. 

Saavuimme klo 11 Kluuviin. Olin hyvin hämmentynyt eteisessä ja kauppakeskuksen edessä parveilevista odottelijoista: 12 reikäreikä aukeasivat vasta nuo kirppiksen lasiset ovet sepposen selälleen. Rahtasimme kamaa yläkertaan ja tunsin eläväni haaveita todeksi, kun kerrankin kirpputorimiljöö oli puhtoinen ja kaunis: valkoiset seinät ja verhot, ihanat valaistukset ja suuret lasiovet. 'Mitä edes teen täällä?', kävi monesti mielessäni, kun tunnistin monia tuttuja bloggaajanaamoja hälinän ja järjestelyn keskellä.

Päivän asuksi olin valinnut farkkua: amerikan lipun väreissä sain viettää päivää. Taiwanista viime elokuussa ostamani paita on juurikin niitä paitoja, jotka pelastavat kehnot vaatepäivät. Punaiset kynnet, niin kuin miltei aina ja tummansinistä farkkua jalassa. Perusmeiningit hop! Pian se oma myyntipöytäkin järjestäytyi: 15 villapaitaa, 15 takkia, paitaa, housua, farkkuja, pipoja... Suurin osa vanhana haalittuja, mutta rakkaudella kannettuja.

Mutta nyt tullaakin vasta asiaan! Arvatkaapa millainen shokki oli, kun järjestelyn jälkeen kurkkasin lasiseinien eteen vedettyjen verhojen taakse. Tsekatkaapa samantien seuraavat kuvat:

Vintti oli täpösen täynnä kaikenkarvaista odottelijaa. Hyperventiloin ja polvissa tutisi. Pysyisivätkö ovet ehjinä? Kaatuisivatko rekit ja myyntipöydät? Nenät lasissa kauniit ja komiat vieraat odottivat kahdentoista kellonlyömää. Jannen kanssa lausuimme viimeisiä sanoja toisillemme ja tunnustimme syvimmät salaisuutemme: jos litistymiskuolema kohtaisi, olisi sydän ainakin puhuttu puhtaaksi. 

Ovet aukesivat ja porukkaa rynni sisälle. Siis ihanaa, kuinka sankoin joukoin! Siis vaikka rutistin silmäni kiinni ja jännitin silmät päästäni tätä touhua, niin olihan se nyt älyttömän siistiä kuinka jengi oli lähtenyt liikkelle. Portsari annosteli ihmisiä sisälle ja meno oli hulvaton. Hurraa siis teille, jotka tulitte! 

Cool n Bored:n Peeta

MouMou:n Iina

Pupulandia:n Jenni

Kaikki villapaidat menivät, hyvä villapaita-ihmiset! Paljon meni muutakin. Viidestä Ikea-kassista oli loppujen lopuksi jäljellä reilun yhden verran. Blogin oli tarkoitus kestää neljään saakka, mutta arvatkaapa mitä kävi? Tavara loppui kesken. Minkä sitä sille kukaan mahtaa, vaikka tietysti pahoittelut niille, jotka saapuivat myöhemmin paikalle. Niinpä myyjät hiljalleen lipuivat koteihinsa, varmasti jokainen mielissään mukavasta tunnelmasta, joka paikalla vallitsi. Ja varmasti myös hitusen hikisenä ja väsyneenä.

White Trash Disease:n Nata ja Thelma partnereineen

Naapurimyyjäni Peetan sumennettuun ilmeilyyn, sekä Are you feeling fashionable:n Nadjaan on hyvä päättää tämä kertomus. Oli mahtava saada nimille kasvoja ja ääniä, kiitos kollegoille kivasta päivästä. Kiitos myöskin mukaville vierailijoille ja lukijoille, jotka saapuivat moikkailemaan. Anteeksi, että minulla oli rohtuneet huulet. Haha. And thank you Indiedays pöytäpaikasta. Oven vieressä oli mukavan vilkasta ja vaarallista. Hihah.

Nyt kauppaan ja ruoanlaittoon. Rakennettiin eilen meidän olohuoneeseen maja, niin on sopiva löllimiskolokin.

Henriikka

Ps. Etenkin niille, jotka tänään jäivät paitsi kirppistelyistä: muistakaa adidas-huutokauppa, joka loppuu tiistaina!

Home again.

Olen kotona taas. Taas on vaalea tukka. Kun kävelin kampaajalta kotiin, niin tuntui tutulta ja hykertelin mielissäni. Suutuin kulahteneeseen, haaleaan kuontalooni, joka oli nähnyt parhaat päivänsä ja kiukkusin vaalealle juurikasvulleni. Hiusmallina reilu viikko sitten sain väriin kirkastusta, mutta kiharoiden latistuessa lannistuin taas. Hetken mielijohteesta googlasin tiistaina kampaamokouluja Helsingistä ja samaan mielijohteeseen mahtui vielä puhelu Hair Club Esa Kokolle: "Ylihuomenna olisi vapaa aika 17.30." "Hienoa, otan sen!" 

Tyvestä vaaleampaa, latvasta pikkuisen tummempaa. Auringon polttamia ja eri vaaleansävyjä, kuvaili parturi-kampaaja-opiskelija kuivaillessaan värjättyjä hiuksiani. Sanoi haluavansa itse samanlaiset, mutta eikö kaikki kampaajat aina sano niin? Ja eikö kaikki vaatemyyjät joko omista juuri kassalle viemäsi vaatteen, tai ainakin on vähintään pitkään harkinnut sen ostoa?

Kuukauden päästä on jo varmaankin uusi kriisi, mutta nyt tallustellaan viikonloppua tyytyväisenä.

Nähdään huomenna Kluuvissa kirppiksellä!

Henriikka

takki, kaulahuivi/kirppis, kengät/Vagabond, farkut/Levis, musta verkkoneule/Gina Tricot, korvikset/rewind and play again -blogi

talvipuutarha

Huomenta muuserot. Nyt seuraa juttu arjen seikkailusta. Joka tosin on aika nössö seikkailuksi. Sanotaanko pikemminkin retki! Suvi kirjoitteli jokunen aika sitten blogissaan eräästä lempipaikastaan, talvipuutarhasta. Kuvat saivat minut kiinnostumaan entuudestaan tuntemattomasta paikasta ja olen ehkä vähän semmonen nöpö, että kun joku idis pukkaa, niin on ryhdyttävä toimeen (tässä kohtaa siskoni varmaan muistuttaa 5 vuoden ajan kestäneestä puutaulu-projektistani. Ääriviivat on jo!). Googlasin milloin ja mihin, seuraava steppi oli sitten itse action. Helsingin keskustan hollilla sijaitseva talvipuutarha huusi kutsuhuutoaan ja sitä oli luonnollisesti seurattava.

Ja oi! Jääpuikkolinna siellä meitä jo odottelikin. Tupa oli täynnä mummoa, lasta ja keski-ikäistä. Toiset tuijottelivat haltioissaan kaktuksia, toiset vaaleanpunaisia söpöjä pikkukukkia. Mutta oli vau-paikka. Säälin talven keskellä sinnitteleviä kasveja jostakin kumman syystä, vaikka lämpimässähän ne saavat asustella. Puutarhassa oli ihania kalusteita, penkkejä ja pöytiä. Harmittelin, kun en tajunnut varata eväitä ja termarikaakaota matkaan mukaan.

Oi, näytänpä minä lapselta! Päivän asu oli koottu Monkin ruskeista vakosamettihousuista sekä Cubuksen läpikuultavasta pilkkupaidasta. Edes hitusen väriloistoa antaa tuo Etiopiasta hankkimani suuri sinisävyinen huivi ja tietenkin punaiset huuleni, jotka saa naamani näyttämään entistä kalpealta. Aina voin lohduttautua sillä, että Aasian maissa kalkkinaamaani kadehtittaisiin.

Talvipuutarha on ollut yli sata vuotta kaupunkilaisten virkistys- ja kohtaamispaikka ja siellä on 200 erilaista kasvia. Vuonna 2008 talvipuutarha valittiin parhaaksi talvikohteeksi Best of Helsinki Awards -äänestyksessä. Siispä oletettavasti käymisen arvoinen paikka. Voin kokemuksen perusteella kompata! Hammarskjöldintielle nenä siis?

Henriikka