ihana 2011, ihana 2012

Joskus kaikki kakkanen sattuu samana päivänä. Äsken ajettiin autolla ojaan ja nyt hajosi kameran objektiivi. Ojan kautta oikaisusta ei aiheutunut kuin tunnin verran säätöä ja paleltuneet varpaat, objektiivin kohtalo ratkeaa, kun kamerakaupat taas aukeavat ensi vuonna. Ensi vuonna, käsittämätöntä! Tämä vuosi on ollut on upea ihana naimisiinmenoineen ja opiskeluineen. Tanssi harrastus on hiljalleen väistynyt loppuvuodesta ranteen oikkuilun ja ajanpuutteen seurauksena, ja tilalle on tullut monenmoista löhöilystä lenkkeilyyn ja kuvataiteesta blogin kirjoitteluun. On ollut upeita ihmisiä, rumaa naurunrätkätystä ja kelpo kirpputorilöytöjä. Musiikkivideo-tuulta, mukulakivikatuja, retroista retroimpia nintendo-pelejä ja suuria kahvikuppeja, joissa on kunnon kahva. Nautin elämästä. Seuraavassa kiteytettynä kaikessa kliseisyydessään toiveita ensi vuodelle:

Ehkä ojan pohjalla joskus oppii jotakin. Ja ehkä se objektiivikin siitä korjaantuu.

Mitä nyt yhdestä kahvipannusta, kun ollaan metsästämässä pyrstötähtiä.

Henriikka

Kaikille amerikkalaisia pannareita huomiseen juhlintaan!

Jo pidempiaikainen projektini on ollut opetella vääntämään amerikkalaisia pannukakkuja. Tiesin kyllä, ettei se ole niin kovin haasteellista, mutta joskus on vaikeaa saada aikaiseksi asioita. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja HURAA opin uutta! Taikina oli koostumukseltaan aivan ihanaa ja lopputuloskin melkein kuin muumimamman keittiöstä. Vielä on harjoiteltavaa esteettisyydessä, mutta isoveljen ahmiessa se on sivuseikka.

Ajattelin jakaa tämän huippuohjeen, josko joku haluisi juhlistaa uuden vuoden aattoa pehmoisilla lettusilla.

American Pancakes (mitä herkkuja!)

4-6:lle (itse tein annoksen tuplana)

5 dl vehnäjauhoja

1,5 rkl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1,25 dl sokeria

2,5 dl maitoa

1,25 dl kermaa (käytin ruokakermaa ja oli hyvvee)

1 prk kermaviiliä

2 kananmunaa

3 rkl sulatettua voita

0,5 dl öljyä

1 rkl vaniljasokeria tai vanilja-aromia

Koristeeksi saksanpähkinöitä, vaahterasiirappia ja kermavaahtoa taikka jätskiä.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita toisessa kulhossa nestemäiset aineet. Lisää osissa kuivat aineet nestemäisten joukkoon, sekoita hyvin ja anna seoksen seistä pieni tovi, noin 5 min.

Kaada pieni kauhallinen taikinaa paistinpannulle (huomaa, EI voita paistinpannulle!) ja anna paistua keskilämmöllä. Kun taikina hiukan nousee ja on hieman jähmettynyt, käännä toiselle puolelle ja anna vielä hieman ruskistua. (Kun käännät kakkua, siitä todennäköisesti leviää taikinaa sivuille. Taikinan voi lastalla siirtää takaisin "kiinni" pannukakkuun. Kakku melkein imaisee taikinan itseensä. Näin saat kauniin pyöreitä pannukakkuja.)

Tarjoile saksanpähkinöiden ja vaahterasiirapin kanssa. Tai sitten jätskin ja hillon. Tai kerman ja mansikoiden. Tai jonkun muun.

(ohje: Sara la Fountain)

Ja arvatkaapa mitä tehtiin leipomisen ohessa vuorollaan? Ja kun pannarimahaa sulateltiin?

Huomenna uuden vuoden aatto, mutta tänään Jannen keikkaa ja iloista ihmisseuraa. 

Henriikka

Meitsin päivä valokuvina

Muutama viikko sitten sain oikein tuplatoivetta jutusta, jonka aiheena olisi "päiväni kuvina". Näitähän on nähty vaikka kuinka monessa blogissa ja täytyy kyllä myöntää, että ihan hauskoja ovat. Saamanne siis pitää, upotkaa kuvien loputtomaan suohon. Muistakaa kuitenkin huomioida, että valitsemani päivä 21.12.2011 oli harvinaisen mielenkiintoinen. Kuvasin mieluummin vapaapäivää, jolloin äksöniä riitti. Olisi tylsä tuijotella kuvia: minä herään, minä töissä, minä töissä, minä kahvitauolla, minä töissä, minä ruokatauolla, minä kotimatkalla, minä nukun...

Vapaapäivän aloitus: ihanan rauhallinen ja seesteinen. Lötkimistä vötkimistä sängyn pohjalla, suihkuun, hampipesu, pyntpynt pynt. Rakastan pitkiä aamuja.

 

Jannekin oli vapaalla ja päätimme viettää yhdessä päivän laatuaikaa. Bussipysäkille pääsimme kymmenen maissa ja asukseni valikoitui seuraavaa: ale-löytö-viitta/H&M, ruskeat sammarit/Monki, pepsikorkki-korvikset/Etiopian markkinat, huivi, villapaita, lapaset ja herrainkengät/kirpputori. Halusin jotakin rentoa (tiedän tiedän.. haluan aina..), jotta vapaapäivä ei tuntuisi liian kireältä liian virallisten kledjujen vuoksi.

Bussi nro 41 Töölön Torille. Kertalippu 2,5 euroa, vuorokausi 7 euroa ja kolme vuorokautta 14 eukkia. Onneksi minulla on kausikortti. Huraa Helsingin halvat sisäiset liikennemaksut. Töölön Torilla oli kuusia myynnissä. Emme jaksaneet sellaista itsellemme hankkia varisemaan, mutta valkkasimme kuitenkin suosikkimme, ihan vain silkan fiktiivisen viihteen takia.

Tupaantuliaislahjaksi ystävämme Elina oli lahjonut meitä aamiaislahjakorteilla. Aamupala jäi kotona suosiolla väliin ja nenä kuljetti kohti Tintin Tangoa. Nimikko-aamiainen molemmille ja tällä kertaa aamukahviakin sai santsata niin monta kuppia kuin tahtoi. Jukurttia, kananmunaa, croissanttia, marmelaadia, vihanneksia, leikkeleitä, juustoa, sämpylää... ja sitä kahvia. Ai että. Aamiaisseurana oli muun muassa Kunfu Pandan ääninäyttelijä sekä SMG:n Terhi, joten ihan nuijaseurassa tarvinnut aamiaistaan viettää.

Siis aivan ihana paikka. Saa tästedeskin lahjoa aamiaisilla vinkkelisvii. Nykyinen "ei minkään värinen" -tukkanikin sointui hyvin paikan sisustukseen ja tunnelmaan.

Raitiovaunu kuljetti meidät pitkän ja hartaan aamupalan jälkeen Luonnontieteelliselle museolle. Lapsuuden ihmemaa on ollut jo kauan place-to-visit-listallamme ja nyt sille löytyi sopivasti aikaa. 3 euroa opiskelijalta ei ole paha siitä, että näkee kirahvit terassilla kahvikupposten äärellä. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka monikaan patsas tai täytetty eläin ei hetkauta meiksiä, niin nämä kirahvikaverukset ovat ihan älyttömän pelottavia. Janne nauroi, kun en meinannut uskaltaa kävellä museon julkisivulle kirahvien pelossa. No, ne nyt ovat kuitenkin vain patsaita. 

Museo oli mieletön! Maksu nousee normihintaisilta vuoden alusta kahdeksaan ja opiskelijoilta neljään. Miksi, oi miksi? Mutta tämä paikka on kyllä näkemisen arvoinen (tosin paljon näette pian jo kuvistakin...), eikä lainkaan tylsä museoksi. Tiesittekö, että norsuilla on silmäripset? Mangusti oli oma lempparini läpi kierroksen.

Museon jälkeen oli vuorossa pakollinen joululahjojen osto kierros. Näin jälkeenpäin voi paljastaa, että Jannen pikkuveikalle löytyi Snow Rocket -liukuri (MINULLE MYÖS!) ja muutama valokuva-albumille vanhemmille. Seuraavista voittekin arvata kumpaiselle päätyi Indiskan villapaita? Kummalle se siis sopii paremmin vai sopiiko kummallekkaan?

Metrolla rautatieasemalla ja rautatieasemalta bussilla kotiin. Kamppi-rautatieasema 500 metriä.. sitä tulee laiskaksi. Väsymyksen piikkiin, kuten myös sen, että Helsingin oranssit metrot ovat maukkaita. Janne oli liukurinsa kanssa näky: minusta yhtä katu-uskottava kuin kaikki skeittilautaansa kantavatkin.

Filmtownin kautta kotiin. Isännöitsijä oli muistanut ilahduttavasti joulukoristuksilla talon eteisessä. Herttainen nainen. Kotioven avauksen jälkeen iltaa meni pitkästi musisoiden, tanssien villistä (jälkeenpäin pohdin miksi?) ja pikkuisen dataillen työnurkassamme. Muutama joululahja sai päälleen paperit ja pakettikortit. Ihanat vapaapäivät, kun sitä ehtii niin paljon.

 Illan päätteeksi pitsat paistumaan! Ei ehkä aivan yhtä hyviä, kuin mitä viimeksi nähtiin, mutta hyviä kuitenkin. Leffailta odotti ja Midnight in Paris oli tämäniltainen valinta. Se oli outo, hyvä ja herättelevä. Voisin ilolla katsoa toisenkin kerran. Irtokarkkipussiin valikoitui kymmentä eri karkkia, jokaista kaksi kappaletta. Tämä on yleinen taktiikkamme välttää ähky ja säilyttää karkkien valitsemisen jännittävyys. Saa nauraa. Myös valinnoille.

Sitten olikin päivä pulkassa. Pitkä ja niin letkee ja mukava. "Enenpi tälläisiä", sanoin minä, kun kävin nukkumaan Jannen jäädessä lukemaan Hitlerin elämänkertaa. Saa nauraa, taas kerran.

Henriikka