Joulusiivous

Meillä joulusiivous tehtiin marraskuun lopussa. Eilen oikein repästiin, kun imuroitiin, luututtiin lattiat, tuuletettiin vuodevaatteet ja tampattiin matot. Ai että tätä puhtautta! Että vielä voisin hiukan ärsyttää niitä, joilla tämä on vielä edessä, niin kerronpa, että pesin vielä kahvinkeittimen, mikron ja jääkaapinkin. Tavarat sohville ja pöydille ja imuri kauniiseen käteen. Inhoan imuroimista.

Mutta niin se vaan ilta sujahti siivoillessa. Että kaikki pääsisi joulun makuun ja sen ytimen äärelle, niin laitanpa teille siivouskuvia kaikessa turhuudessaan. Nyt joulukoristeet odottelee ripusteluaan ja tarkkasilmäisimmät voi löytää kuvista jopa esillepääsyä odottelevan olkipukin tallissaan.

Ehkäpä lähipäivinä saan tänne kuvia muutamista joulukoristeistamme. Vaikkakin sikaoksettava ajatus, että mun ja Jannen eka joulu avioparini ja heti meillä on sitten pahvilaatikko joulun jälkeen, johon kerätään joulunrippeet. Sellainen kömöpahvinen, mihin kirjoitetaan huonolla mustalla tussilla "Joulujuttuja" ja viedään ullakolle. Ollaan sitä niin keski-ikäisiä, niin keski-ikäisiä. 

Kivat varpaat noi mun lyhyet ja harottavat! Millaiset teillä on? Tämä oli vitsi, älkää kertoko. Tai no antaa tulla, jos tuntuu oikealta tähän hetkeen.

Henriikka

Mainoksia oikeella boogiella

Mainoksien vaikuttavuus vaihtelee ihan hurjia määriä, niin kuin tiedätte. Olen ennenkin kiinnittänyt huomioita mainoksiin ja mainontaan, esillepanoon ja esimerkiksi erilaisten pakkausten ulkoasuun, mutta etenkin koulussa käymäni "kuvallinen ilmaisu ja graafinen suunnittelu" -kurssi avasi silmiäni: Ennen olen vain ajatellut, että "tämäpä se vasta on hieno pakkaus", mutten ole osannut luetella syitä. Nyt tiedän, mikä on päätteellinen ja mikä päätteetön fontti, mikä on palstajako ja osaan alkeet graafisesta suunnittelusta. Esimerkiksi Clipperin teet ovat onnistuneet käsittämättömän hyvin ulkoasussaan ja kokonaisuudessaan, toinen onnistunut on Wool and the Gang. 

Kauppoja kierrellessä eteen tulee vaikka minkä näköistä kuvastoa. Siinä missä ennen mentiin perinteisellä Ellos-jytkyllä tai ilmaisjakelulehdillä, nyt rinnalle on kivunnut mielettömiä luomuksia. Ulkoasu, tuotteiden ja merkkien brändäys ja omaleimaisuus, sekä muut visuaaliset elementit ovat tärkeitä myös muotisysteemeissä. Esteettisyyttä ja persoonaa hakevat kuluttajat tekevät ostopäätöksiä varmasti paljon mieluummin siistin katalogin, kuin halvannäköisen paperinpalan kanssa.

Tässä kaksi kuvastoa, joista olen lähiviikkoina syttynyt:

1. Weekdayltä napattu, syksy/talvi 2011: Ihan mieletön vihkonen, jokaisella aukeamalla kaksi tyylikästä kokonaisuutta ja värit kulkevat vaaleista tummiin ja värikkäisiin. Tämä on juuri sellainen kuvasto, josta tekee mieli tehdä tauluja.

2. Wescin kuvasto 2011: Tämä on siitä huvittava, etten ole omistanut Wescin vaatteita sitten lukion ensimmäisen ja silloinkin taisin omistaa vain yhden hupparin. Eivät siis ole lempparikuteitani, mutten voi kieltää, etteikö katalogi houkuttelisi. Perinteiseen lehtimalliin turvautuminen ei ole huono juttu, jos sisältö on hienosti suunniteltu ja painettu. Great job.

On varmasti miljoona muutakin hyvää, mutta tässä oli kaksi. Kuvastoissa on se hyvä puoli, että ne lähtevät useimmiten mukaan maksutta. Ne sopivat askarteluun, sisustukseen tai vaikka vain tsiigailuun.

Tänään on siivouspäivä, eli takaisin hommiin. Kaiuttimista soi Jouluradio.

Henriikka

Lasten paidassa

Ei vitsit kuomaset! Tsekatkaapa nyt tovi minkä löydön tein kirppikseltä: Surfing-Snoopy, ai että mitä riemua! Vaaleanpunainen napapaita löysi kaverikseen pitkän farkkuhameen. Inhottaa ajatuksin farkkuhameista, mutta jotenkin olen onnistunut vetämään tuon kipaleen seulasta lävitse. Mutta surfing-Snoopy, en pääse tästä yli. Joku urpo myi kalliin aarteen mulle yhdellä eukilla. Siellä se vaan Metka-itsepalvelukirpputorin hyllyllä pölyyntyi. Myyjä nauroi ostoksilleni, enkä vieläkään käsitä miksi.

En vieläkään keksi syytä myyjän naurahteluun. Mutta se oli samankaltaista naurua, kuin Tiimarin asiakkaiden hihittely, kun myyn heille pakkauspaperia, teippirullia ja postikortteja pehmoiset poronsarvet päässä.

Henriikka

Aamusta iltaan

Menossa aamusta iltaan. Jalat ovat kuitti ja mieli menee ihan omiaan. Pahoitteluni, ettei sanottavana ole kuin joitain lyriikoita. Mutta ei kai sitä väkisin, jos helpompi on vaan liittää kuvia matkoista pois sekä takaisin kotiin ja kopipastaa rinnalle "Egotripin Varovasti Nyt -lyrics".

Huomaatko kun tulee pimeää
katuvalot ylle syttyvät
tiellä rekat ohi kiitävät
on kiekko täynnä elämää

Kaukana kerrostaloissa
ihmiset pienissä lokeroissaan
puuhailevat juttujaan
kato äiti mä en pidä kii

Hei varovasti nyt, tää hetki on hauras
yksikin tuulenpuuska ja menetät sen
Varovasti nyt, tää hetki on hauras
varovasti nyt tai sä menetät sen

Ihmiset kaupan jonoissa
ihmiset liikennevaloissa
moottoritiellä kohti kotiaan
kaikilla kohdaltansa sama määränpää

No, mä seison sillan kaiteella
katselen alas noita autoja
mä tulen toisiin ajatuksiin
on kädessäni kaikki mitä tarvitsen

Hei varovasti nyt, tää hetki on hauras
yksikin väärä sana voi tuhota sen
Varovasti nyt, tää hetki on hauras
varovasti nyt tai sä tuhoat sen,

Nukkukaa hyvin.

Henriikka

Löytöjä loppikselta

Lauantai pörrää mukavasti. Pitkän aamukahvin jälkeen pitkä työpäivä, jonka jälkeen joululahjapohdintaa, suklaakanelimanteleita ja kaurakeksejä. Sain vihdoin viime sunnuntaisen kirpputorikierroksen hankinnat kuvailtua ja tässäpä näitä nyt on vino pino:

Ruudullinen jakkutakki. Ehkäpä hyödynnän tätä aattoillan asussa.

Kolmården djurpark-paita. Sikahelmi.

Vanha tummansininen mekko. Näyttää hyvältä vyön kanssa.

Glitterneule. Erityisesti tykkään helmikauluksesta.

Ahhah miten retro-tuulitakki. Parasta antia ovat olkatoppaukset.

Kerrankin hyvännäköinen turvaliivi lenkkipolulle. Nike.

Miesten liivi. Hirmusen leveä, hirmusen kiva.

Zaran kappale edustaa hempeämpää liivityyliä.

Ikonitaulu. Tästä sainkin pulittaa muutaman eurosen enemmän. Kannatti.

Raidallinen myssy, pannunalunen ja tarjotin. Sopivan satunnaisia ollakseen hienoja?

Peltipurkki joulupipareille ja Domino-peli. Koska se nyt vaan on Domino-peli.

Mita mita mita mita tykkasitte?

Henriikka

Vierailla kallioilla

vierailla kallioilla
missä käkkärämänty haalistuu
keskipäivän valossa
painaudun ihoasi vasten

matka oli pitkä
olen nähnyt monta ihoa
joitakin vasten painautunut
unohdin ne äsken

niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
rakastan sinua 

tutuksi käyneellä
polulla kuljen takanasi
matka oli pitkä
palataan kaupunkiin myöhemmin

niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
rakastan sinua 

niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
(rakastan sinua)

niin kuin nyt vielä silloin
kun päivät toistavat itseään
kun luet lehden ääneen
kun pensaat ikkunan alta kuolee
rakastan sinua

- Scandinavian Music Group-

Vetoketjuista asusteita

Kaamos kaatuu päälle: silmät ei meinaa aueta aamuisin, alan kaikkien epäilyksien jälkeen harkita kirkasvalolamppua, pohdin vitamiineja ja selailen halpalentoja kuuman auringon alle. Ja kamalankamala juurikasva alkaa puskea päälle. Minä fiksuna likkana värjäsin alkusyksystä tummemman tyven, jotta talvitukka ei näkyisi. Aurinko kun ei talvisin pääse vaalentamaan haalentamaan hiuksia. Meni muutama viikko ja MITA. Minulle alkoi kasvoi vaaleaa tyvikasvua. Ideani kaikessa nerokkuudessaan menetti hohtonsa.

Onneksi on kaikenmaailman hiusasusteita. Ihan en ole vielä saanut rahoja kokoon kampaamokertaa varten, mutta kovasti pusken kassahommaa. Sitä odotellessa saan hyvän syyn ottaa käyttöön kaikki hiussysteemini ja -laitteeni, jotka ovat jääneet epähuomiossa vähälle käytölle. Huivit, pannat, pinnit ja muut pääsevät keräämään huomiota ja samalla siirtämään huomiota poispäin kuontalon juurestani kasvavasta vaaleasta palkista.

Onko kellään vinkkejä pääkaupunkiseudun kampaajista? Mikä ja kuka on laadultaan ja hinnaltaan jees?

Henriikka

Lautapeli-fiilailua

Monopoli on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Monopolille ominaista on siten kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna liian vähäinen tuotannon määrä. Useimmiten voittoa maksimoidessaan monopoliyritys rajoittaa tuotantoaan markkinahinnan nostamiseksi. (Wikipedia)

Lapsuudessani pelasimme lautapelejä usein isoveljieni kanssa. Kaikkien kunkku oli Monopoli. Ensimmäisen kerran pääsin mukaan ehkä 7-vuotiaana (silloinhan se markkina- ja bisnestietoisuus on huipussaan, u know) ja siitä lähtien Monopolia sitten väännettiin usein monta tuntia. Pikkusiskoni oli kolme vuotta minua nuorempi, eikä häntä tietenkään voinut päästää mukaan peliin: liian nuori, liian tyhmä.

Pari viikkoa sitten Kouvolassa käydessäni pohdittiin toisen veikkani kanssa, että olispas nastaa pelata "Monskeponskee" (älkää kysykö). Kaksin olisi kuitenkin vähän tylsä pelata, joten kysäisimme äitiä mukaan. Hän oli kiireinen: OU NOU, kuinka käy pelisession? Olihan Roosaliina toki kotona, mutta hän on liian pieni ja tyhmä. Hiljalleen ahaa-elämys kuitenkin valtasi meidät: Hiljalleen täysiän saavuttanut siskomme ei ollutkaan enää se vaippapylly ja saattaisi jopa olla mahdollista, että hän hahmottaisi pelin idean. Päätimme ottaa riskin.

Lähtötilanne oli raju: Sekä hattu, kenkä että silitysrauta lähtivät tavoittelemaan voittoa. Paras pelinappula on tietenkin se, joka pysyy hyvin pystyssä, eikä kaadu liu'uttaessa sitä etiäpäin. Meidän säännöillä pienimmän luvun heittänyt aloittaa, ensimmäisellä kierroksella ei saa ostaa ja vapaapysäköinniltä voi saada kerrallaan korkeintaan kymppitonnin.

Henki meinasi salpaantua, kun heräsimme veljeni kanssa todellisuuteen: Roosaliinahan osaa pelata. Ensimmäiset talot pystytettiin piakkoin. Pystyimme vielä nauramaan kiusaantuneesti, kyseessä oli kuitenkin säälittävä kaksikko Korkkis ja Kasse. Pikkusummia..

Peli oli piinaava: meidän vanhempien ja viisaampien oli pakko aloittaa tiivis yhteistyö pikkurääpäleen selättämiseksi. Hotellit nousivat monelle ruudulle. Mutta mitä, yhtäkkiä pikkusiskomme pystytti punaiset talot myös Erottajalle sekä Mannerheimintielle. Kuinka hän teki sen? Esplanadin valloitukseni eivät paljon lohduttaneet, kun vastassa oli 40:n tonnin uhka. Erottajalla oli sauna lämpimänä, ja sinnehän me lopulta kosahdimme. 

Olen surkea häviäjä. Heittelin pelinappuloita, enkä suostunut siivoamaan. Kiitos ja anteeksi.

Henriikka