Maailman kauneus ei koostu JPG:istä.

Olen pyhittänyt viime päiviä musiikin kuuntelulle. Janne toi tuliaiseksi kauan kaipaamani Anna Puun viimeisimmän levyn, lisäksi soittimessa on pyörinyt esimerkiksi Coldplay, Pete Yorn, All Will Be Quiet, Duffy, Petteri Sariola, Lana Del Rey ja Husky Rescue. Deezeristä olen fiilaillut J. Karjalaisen ja Laura Marlingin uusia albumeita, uskomattoman hyviä. 

Elämässä pitäisi olla niin paljon aikaa kaikkeen. Tuntuu, että kirpputorit, uudet suunnittelijat ja merkit, musiikki, muoti, kuvataide ja kaikki mahdollinen vie niin paljon aikaa, ettei tunnit riitä. Se on juuri se ajan riittämättömyyden tunne, joka iskee Pinterestissä. Kuinka voin saada kaiken irti tästä kauniista maailmasta? Kuinka ikimaailmassa löydän kaikki ihanat DIY-ideat ja vielä toteutan ne? Miten ihmeessä yksinkertaisesti pystyn vastaanottamaan tätä visuaalista ympäristöä joka aistillani, koko sielullani ja mielelläni?

On vain todettava, ettei kaikkeen pysty. Ettei kaikkea voikaan ehtiä. Voin vetää syvään happea ja muistaa, että kaikkein hienointa onkin ehkä huomata, että sitä kaunista tästä maailmasta vielä löytyy. Eikä sitä kaikkea välttämättä tarvitse tallentaa läppärin inspiraatio -kansioon, JPG-muotoon.

-Henriikka

"Ihmeleffapaketit"

Olisi niin paljon kaikenmoista asiaa. Kaikkea sellaista informaatiota, jota ette missään tapauksessa elämässänne oikeasti tarvitse tai tule tarvitsemaan, mutta mitä itse haluan ilolla teille suoltaa. Olisi sadepäivien vietosta, kirpputorilöydöistä, kesäkuun tapahtumista, vaatteista, fiilistelyä reilistä, yllätyslahjasta uijui, uuden kodin sisustamisesta, elämän iloista ja suruista ja kesätunnelmista. Pitää ehkä haastaa itseni kirjoittamaan useammin kuin kerran päivässä. Mutta kun on ne työt ja kiireet. Mutta mutta. Tiedättehän, että yritän kovasti? Siitäkin huolimatta, että pääsiäisen pilkkikisan tulokset ovat vielä julkaisematta. 

Tämän jutun kuvat ovat Viaplayn ja viestintätoimisto Myyn illasta. Pakko laittaa jakoon, kun kuvaaja on onnistunut äärimmäisen hyvin kuvien tunnelman kanssa. Joskus kohtalo puuttuu peliin, kun kesäilma muuttuu sateiseksi. Hellepäivien jälkeinen sadepäivän ilta kului muutaman muun bloggaajan kanssa leffaillan merkeissä.

Kerron rehellisesti, etten oikein ymmärrä uusimpien leffa-tv-elektroniikka-juttujen päälle. Tai ymmärrän, mutta olen hitusen vastahakoinen hyppäämään kaikkien-uusien-vouhotusten junaan. Ei löydy kiinnostusta kanavapaketeille, älypuhelimien uusille sovelluksille (älypuhelimen ehkä voisin jo pikkuhiljaa hankkia) ja kaiken maailman meiningeille, jotka vain tuntuvat vievän tilaa sosiaaliselta elämältä. Jossain sisimmässäni asuu "takaisin metsään" -henkinen tyyppi, joka ahdistuu melko nopeasti, kun duunia pitäisi tehdä miljoonaa eri some-väylää hyväksikäyttäen, ja instagram-minästä tuleekin omaa itseäni aidompi. Toki pyrin duunini vuoksi pysymään tietoisena tästä kaikesta vellovasta ihmeellisyydestä, mutta toivon vahvasti oikean itseni olevan virtuaalista itseäni aidompi ja voimakkaampi.

Leffoja kuitenkin rakastan ja miltei joka viikko tulee katsottua noin kolme elokuvaa. Ja olen kyllä tiedostanut, miten tyhmää on mennä vuokraamoon ja vuokrata kalliilla leffoja, jotka jollain "ihmeleffapaketeilla" saisi halvemmallakin (sisäinen minäni huutaa "Mutta kun se on niin nostalgista!"). Etenkin Arabianrantaan muuton jälkeen asia on tullut ajankohtaiseksi, sillä parin kilometrin säteellä on ainoastaan R-kioski, jossa eivät päde edes Filmtownin opiskelija-alennukset. 

Illassa sain luonnollisesti tukun infoa palvelusta. Viaplay kuulosti napakalta ja toimivalta. 7,95 euroa kuukaudessa jäätävästä määrästä leffoja ja tv-sarjoja. Hmmm, se tekee 2,95 euroa enemmän, kuin kertavuokraus ärrältä. Sain leffa+tv-urheilu-paketin pariksi kuukaudeksi testiin, ja nyt täytyy nähdä kovasti vaivaa, ettei koukuttuisi. Kannattaako edes nähdä vaivaa? Olisiko 8 euroa budjetistani liikaa, jos kuitenkin olen valmis vitosen kertahinnalla vuokraamaan viikottain leffoja? Onko teillä kokemusta Viaplaysta? Anteeksi tämä ajatuksenjuoksuni. Yritän vain löytää kultaista keskitietä tarpeen ja halun välillä. 

Ja hei, teitä kun aina kiinnostaa nämä ihmissuhdeasiat, niin voin tehdä paljastuksen, että allaoleva kuva on Suvin ja minun ensitapaamisemme. Se jääköön historiaan hetkenä, jolloin alustoppini olkaimet vilkkuivat siveettömästi.

Illan päätti Woody Allenin To Rome with Love. Jo kertalleen nähty leffa nauratti taas (vaikka ylempi kuva kertookin muuta). Voisin ehkä ladata Viaplaysta mukaan reilillekin muutaman leffan. Where do we go now, Leijapoika ja Magic Mike voisi olla kova leffakolmikko reissuun. Sopivasti surua, kulttuuria ja miesstrippareita. Muita suosituksia?

Kirjajuttua olen suunnitellut jo pidempään. Yritän tehdä jutun lähipäivinä, että visuaalisen maailmankatsomuksen ymmärtämisen lisäksi myös mielikuvituksenne pääsisi kehittymään kaunokirjallisuuden myötä khih. Taidan olla kahvin tarpeessa. 

-Henriikka

Kuvat: http://timosoasepp.fi/

Rakkaudesta jäänmurtajiin.

Olen mieleltäni sellainen tyttömäinen tyttö. Olen läheisyysriippuvainen, keskeyttelen toisia ihmisiä, nauran omille jutuilleni. Olen nähnyt Amélien sata kertaa, eikä riitä. Fiilistelen rakkautta noin niinku ihan ylipäänsä. Ja innostun asioista, joihin kaikki muutkin tytöt yhtäkkiä ihastuu: avaruuskuosiin, yksisarvisiin, macaron-leivoksiin, cup cakeihin, cake popseihin, pöllöihin, vanhoihin karttoihin, karuselleihin, hattaraan ja vanhoihin puuvuoristoratoihin. Tiedättehän nyt, näitä romanttisia asioita, jotka saavat pään pyörälle. Ny minulla on kuitenkin uusi ihastus, uusi fiilistelyn aihe: jäänmurtajat.

Yhtäkkinen rakkauteni syttyi aimo liekkiinsä, kun olimme Jannen kanssa seikkailemassa Helsingin satamassa keikkuvien jäänmurtajien seassa. My Lost Uncle kutsui juhlimaan uuden audiovisuaalisen vaatetuskonseptinsa lanseerausta jäänmurtaja Urholle, ja kun seikkailu kutsui, niin toki me vastattiin. Jäänmurtaja on lähtökohtaisesti jännittävä ja romanttinen asia, ja Janne on myös. Miksipä en jakaisi aurinkoista kesäpäivää Urhon ja Jannen kanssa?

Ennen satamaan rynnistämistä dyykkasimme vielä Katajanokan roskalavalta uusia, käsintehtyjä puukoreja. Kävelimme sattumalta ohi ja kurkkasimme lootaan. Viidestä korista kaksi päätyimme meille, kaksi ystäville ja yksi ohikävelleelle pulsulle, joka ilahtui omastaan ikihyvin.

Urho oli kiinnostava, kuin myös My Lost Uncle. Merkin takana ovat vaatesuunnittelija Jani Maunula ja graafinen suunnittelija Antti Meriluoto. Brändit herättävät aina erilailla kiinnostusta, jos sen ympärille on rakennettu tarina. Tässä tapauksessa tarina on poikkeuksellisen lumoava. Ideologia perustuu tositarinaan Kokkolasta New Yorkiin matkalla olleesta 32-vuotiaasta Andreas Maunulasta, toisen merkin suunnittelijan sedästä, joka katosi Atlantilla 21.6.1979. Neljä vuotta katoamisen jälkeen vastaanotettu kaunis postikortti kertoi: ”Olen Elossa”. My Lost Uncle kertoo "Andreaksen kohtaaman arvaamattoman ja mysteerisen todellisuuden inspiroivan konseptin audiovisuaalista ympäristöä ja vaatetustuotteita." Voitte vain kuvitella, kuinka monta iltaa olen pohtinut, missä tuo kadonnut setä on tällä hetkellä.

Suunnittelijat ovat saaneet vapaat kädet toteuttaa unelmiaan ja he ovat tehneet sen tyylikkäästi. Ainakaan vielä en heidän tuotteitaan kuitenkaan pysty ihan arkipukeutumiseeni tuomaan: liikkeelle kun lähdettiin iholta, miesten boksereista.

ne pelkästään tukevat ansaintalogiikkaa ja sen erinäistä markkinointia.

Iltapäivän tunnit kuluivat auringossa. Elämän absurdeihin hetkiin on aina huvittavaa herätä: istun jäänmurtajan kannella, popsin lihapullia ja elektroninen musa pauhaa taustalla minkä jaksaa. 

- Ja luullakseni teidän ei ole vaikea uskoa, että tämä visiitti sai meidät suunnittelemaan merimatkaa jäämurtajan kyydissä. Aiotaan tarjoutua tarjoilijoiksi tai turisteiksi. Tai ehkä vain livahdamme jäniksinä laivaan. Suunnitelmaan ei tosin kuulu katoaminen. Ei edes siinä tapauksessa, että tietäisimme jonkun vaatemerkin inspiroituvan siitä.

Rakkaudesta jäänmurtajiin. Rakkaudesta Helsinkiin. 

Rakkaudesta Janneen, seikkailuihin, mielikuvituksellisiin lanseeraustilaisuuksiin, mukaviin merimiehiin, poseeraamiseen helikopterikannella, Adidas Gazelleihin, lihapulliin ja nakkeihin ja kadonneisiin, mutta onnellisiin sukulaisiin.

-Henriikka

Elämäni piinallisin puhelu.

Huhtikuussa heitin rukouksen yläilmoihin: "Lord, give me those shoes". Pari viikkoa sitten sain aiheeseen liittyen piinaavan puhelun, joskin se oli siskoltani.

Roosaliina: "Moikka, mä katoin tänään lehdestä, että täällä Kouvolan KT-Sportissa oli Adidas Gazelleja alennuksessa ja pyöräilin tänne. Etkö sä ollut toivonut niitä?"

Henriikka: "Joooo! Paljonko ne maksaa?"

Roosaliina: "20 euroa."

Henriikka: "Ei oo totta, ihan huippua. Minkä väriset?"

Roosaliina: "Tummansiniset, joissa on vaaleansiniset raidat."

Henriikka: "Ihan huikeeta, hurraa! Onko niitä mun kokoa?"

Roosaliina: "On joo, yhdet jäljellä."

Henriikka: "Jeeeee! Ostat ne todellakin."

Roosaliina: "Niin, ajattelin ottaa nämä itse."

(Mä olin hetken valmis kuolemaan. Tai edes vähän romahtamaan. Mutta minähän en pillitä. En ainakaan ennen pimeää)

Henriikka: "Aijaa. Miksi sä sitten soitit?"

Roosaliina: "No, halusin saada sulta varmistuksen, että tämä on hyvä ostos. Kiitos!"

Kun sitten siskoni saapui kylään joitain päiviä sitten, olin unohtanut kaunani. Elämä jatkukoon.

Lähtiessään hän kuitenkin vielä kääntyi ovelta, ojensi laatikon ja sanoi: 

"Ainiin, tässä olis sulle nämä kengät. Saan sitten aina lainata niitä kun tahdon."

Adidas Gazelle, uudet rakkauteni kohteet. Tietenkin nukkuvat kanssamme vuoteessa.

-Henriikka

Ps. Nyt niitä villasukkakuvia mulle maililla! Pitkitän sukkakuvakollaasia vielä hetken, että saan muutaman kuvan lisää. Mikä vaan pikselikasa kelpaa. Kiitos kaikille, jotka ovat jo lähettäneet.

Kesän puistokirppikset ohoi!

Arvelin ruudun takaa löytyvän populaa, joita kiinnostaa kesän puistokirppikset. Tänä kesänä perinteiset puistokirppikset kiertävät kaupunginosasta toiseen ja Kallio-liike järjestää ne yhteistyössä muiden kaupunginosaliikkeiden kanssa. Aktiivisimmat tyypit kiertävät kaikki, kun taas nokkelimmat pohdiskelevat sijaintien mukaan, minkä kaupunginosan väestöllä olisi itselleen sopivinta tarjontaa. Stereotypinen ajattelu saattaa toisinaan antaa osviittaa, mitä missäkin kaupunginosassa myydään.

Puistokirppikset ovat siitä upeita, ettei myyntipaikka maksa mitään. Kyläjuhlien henkeen tarjolla on usein myös kahvia, leivonnaisia, lettuja ja muuta itsetehtyä. Puistokirppiskauden avaa huomenna Arabianrannan tori, mutta täytyy myöntää epälojaaliuteni omaa asuinpaikkaani kohtaan. Aion nimittäin suunnata ensi kertaa järjestettävälle massiiviselle Messukirppikselle. Messukirppis järjestetään Helsingin Messukeskuksessa klo 9-15 ja pöytäpaikkoja on varattu yli 500. Myönnän olevani skeptinen, mutta täytyy antaa konseptille mahdollisuus. Voi olla, että tästä tulee seuraava megahitti. Itken katkeria kyyneleitä, jos kaikki 500 pöytää on täynnä antiikkikiskureita ja trikoohuttua.

Tänä aamuna aloitimme Jannen kanssa Hietsun kirppikseltä. Se ei ole vielä saanut vakuutetuksi tänä kesänä, sillä tuntuu että pöydistä puolet ovat keräilijöitä, jotka tiedostavat omien antiikkialusvaatteittensa arvon vähän liiankin hyvin. Ostan vanhaa pitsiä mieluummin pöytäliinan kuin kalsareiden muodossa. Onneksi joukkoon mahtuu aina muutama kunnon kirppishenkeen sonnustautunut myyjä. Siksi tänäänkin lähdin paikalta kassissani farkut, valkoinen jakku, kukkakuvioinen t-paita ja kaksi lämmintä neuletakkia. Eikun toinen neule olikin päälläni, sillä perinteinen kesä-Suomi näytti taas hyisen puolensa.

Mukavaa kirppiskesää kaikille. Nähdään aina ja joka paikassa.

-Henriikka

Worth a visit: Soul Vintage

Käytän vapaapäiväni yleensä haahuillen. Vapaapäivä ei tunnu yhtä lailla vapaapäivältä, jos ei yhtään saa haahuilla. Kuljeskella kaupunkia ristiin rastiin, vailla kiirettä ja varsinaisia päämääriä. Ainoa varsinainen suunnitelma saattaa olla hyvän kahvipaikan löytäminen.

Viime vaparina käänsin askeleeni kohti Kalliota. 6-sporan ollessa poikkeusreitillä, olin sattunut kotimatkallani huomaamaan, että Helsinginkadulle oli ilmestynyt uusi pulju: Soul Vintage. Haahuilupäivä sopi ensivisiitille hyvin.

Soul vintage on Helsinginkatu 6:ssa, aivan Sörnäisten metroaseman tuntumassa, sijaitseva viihtyisä pieni putiikki, joka pitää sisällään huolella valikoituja vaatteita, asusteita, sisustustavaroita sekä pieniä määriä vanhoja laadukkaita huonekaluja. Myynnissä on myös pieniä määriä uutta tuotantoa sekä taidetta nykytaiteilijoilta.

Tämä on sellaista second hand -luksusta, että huh huh. Kun rekkiä selaa, voisi omaan vaatekaappiin ottaa vaikka mitä. Toisaalta taas saa myös pulittaa huomattavasti perinteisiä kirpputoreja enemmän. Soul Vintageen kannattaa suunnata, jos kirpputori kaahailu ei innosta tai haluaa vaihteeksi päästä helpommalla. Soul Vintage sopii myös kokonaisvaltaisempaa elämystä tahtovalle ja niille, jotka etsivät vaatekaappiin/sisustukseen niitä todellisia helmiä.

Vaatteiden rinnalla innosti hurjasti myös se, että Soul Vintage on lisännyt tarjontaan mahdollisuuden vuokrata vanhoja 60- ja 70-luvun entisöityjä jopoja. Vuokrapyörissä on tarjolla erikoisuuksia aina jopo rodeosta, erikoisempaan fatwheel jopoon ja originaaliin retrojopoon. Puoli päivää halvimman hintaryhmän jopoilua kustantaa 12 euroa. Tämä kannattaa ottaa vinkiksi, jos on tulossa kesällä Helsinki-turistiksi.

Kahvi on tietysti mukava plussa, aina. Itse olen kahvin suhteen aika kaikkiruokainen, mutta harrastuneemmat, valistuneemmat kahvittelijat varmasti ilahtuvat siitä, että kahvimerkki vaihtuu viikoittain.

 Saatoin myös ehkä ostaa jotain minun ja Jannen yhteiseen käyttöön. Dippadappadaa. Kyllä ollaan taas mysteerin äärellä, että mitähän se kissa on nyt raahannut kotiin.

Nyt loppuu second hand -löpinä ja minä laitan kahvin tippumaan ja kauhon pakasteesta jäätelöä isoon kuppiin. Voin lopettaa kertomalla, että rakastin pienenä niin paljon jäätelöä, että kävin aina salaa kellarin pakastimella. Minulla oli oma lusikka piilotettuna pakastimen viereiseen kirjahyllyyn, etten jäisi kiinni, kun tulen takaisin yläkertaan lusikka kädessäni. Ovelaa.

Ja ovelaa etenkin sitten, kun vuosia myöhemmin löytyi likaisia lusikoita, kun kellaria siivottiin.

-Henriikka

Poola Kataryna -kilpailun voittaja julki!

Pari viikkoa sitten pystyyn laitettu Poola Katarynan ja aamukahvilla-blogin kilpailu on vihdoin saatu päätökseensä. Mailiini kolahti yhteensä 13 kilpailuun osallistuvaa asukuvaa ja onnittelin jokaisen jälkeen itseäni, että olin nakittanut tuomaroinnin Poolan Paulalle. Asut olivat niin herttaisia, tunnelmallisia ja kauniita, että olin kiitollinen valinnan langetessa itse suunnittelijalle.

Kauniiden naisten ja yhden uroksen kuvakollaasi on seuraavanlainen. Imekää inspiraatiota ja ihailkaa symppistyyppejä.

Annika

Lämmin, jätskintäytteinen kesäilta, 

ylitetty mummofillarilla Tammerkosken silta. 

päällä kaunista, taiteellista, taidonnäyte 

murheista jäänyt vain ohut häive, 

onni ja ilo hehkuu horisonttiin, 

pakataan ne mukaan takakonttiin.

Drop Shirt / Seaweed / one size / mixed fibres (recycled material)

Makrame Headband / Peach 

Bird Trousers / 36-42 / mixed fibres (recycled material)

Flying bird earrings / birch plywood / Surgical stainless steel hook

Eveliina

Tässä asussa matkustaisin Espanjaan, Costa Bravalle, Begurin pieneen kaupunkiin. Kävelisin varpain paljain pitkin upeita hiekkarantoja, poseeraisin upealla meren poukaman kivikolla ja illaistaisin paikallisten suosimassa ravintolassa. Ja söisin tietysti sitä täydellistä minttujäätelöä. Hame on tyttömäinen ja minun näköinen vaihtoehto espanjalaisten flamenco-mekoille ;)

“I would have wished in '92, for a mermaid just like you 

Whoa, just like you, whoa” 

Train – Mermaid 

http://olensenarvoinen.blogspot.fi/

Seaflower Skirt / sizes 36-40 / mixed fibres (recycled material)

Nycteridae Earrings / Dust Lavender

Mirjam

Tässä asussa Katajaisen Kansan keikalle riennän, 

housut ei kiristä, purista tai hierrä. Lintujen lailla saan vain vapaana fiilistellä, 

ei tartte tunnelmasta liiemmin pihistellä. 

Hiukset pysyy kurissa ja hiki ei turhaa haittaa, 

kun pannalla voin hiukseen ojennukseen laittaa. 

Jalalla koreasti vaikka aamuun asti, 

rennosti kesäyössä reggaen tahtiin." 

http://syyaaeka.wordpress.com/

Makrame Headband / Peach

Bird Trousers / 36-42 / mixed fibres (recycled material)

Katja

Kokosin ylleni asun, johon pukeutuisin kesäiltana (esimerkiksi Ilosaarirockin viimeisten esiintyjien joukossa olevan Sigur Rósin keikalle) ollessani laulun, naurun ja ystävien ympäröimänä. Keveät vaatteet liehuisivat viilenevässä tuulessa hitaiden tanssiaskelten tahdissa, suussa maistuisi kuohuva ja eikä kesä tuntuisi loppuvan koskaan. Läpikuultava, kauniisti laskeutuva paita sopii lämpimiin päiviin ja suloisen lintukimonon voi heittää päälle auringonlaskun jälkeen.

http://touslesproblemes.blogspot.com

Bird Kimono / one size / viscose blend (recycled material)

Drop Shirt / Seaweed / one size / mixed fibres (recycled material)

Nycteridae Multi Earrings / Dust Lavender 

Leena 

Valitsemani asukokonaisuuden suhteen ihastuin pastelliväreihin, lintujen symboloimaan kepeyteen ja vapauteen sekä kokonaisuuden pehmeyteen niin väreissä kun leikkauksissakin. Valkoinen tunikamainen mekko on runsaudessaan kevyt, takin lintukuosi ja vaaleanpunainen hiuspanta sekä kaulakoru tuovat kokonaisuuteen eloisaa hersyvyyttä. Tunnelmassa yhdistyivät varhaisen kesäaamun usva, kasteisen nurmikon viileys paljaissa varpaissa sekä linnunlauluun heräävä yöttömän yön taika. Käyttäisin asua huolettomina kesäpäivinä matkalla rannalle, kirpparien aarreaitoille, puistoissa istuskellessa, jäätelön ja naurun täyttämissä aurinkoisissa kesämuistoissa, jotka ikuistetaan polaroid-kameralla jääkaapin oveen talven varalle. Käärisin takkia tiiviimmin ympärilleni kun ilta viilenee, mutta kotiin ei haluaisi lähteä, ei ihan vielä. Tunnen olevani kaunis ja elossa, täynnä unelmia ja tarvetta kuiskata suhisevaan tuuleen kuinka maailma, kyllä sinä sittenkin olet kaunis!

Drop Dress / one size / viscose-linen blend (recycled material)

Bird Kimono / one size / viscose blend (recycled material)

Makrame Headband / Peach

Flying Bird Necklace

Karin

Tässä asussa jumppaope lähtee jumppatunnin jälkeen hypellen lämpimään kesäiltaan, nauttimaan jääkylmästä kokiksesta ja ihanien ystävien seurasta. 

Drop Shirt / one size / viscose-linen blend (recycled material)

Makrame Headband / Lavender

Nycteridae Multi Earrings / Dust Plum

Kati

Tässä asussa istuisin lämpimän kesäpäivän iltana rantakivellä katsellen horisonttiin. Merivesi hyväilisi varpaitani ja lempeä tuuli heiluttelisi korvakoruja. Löytäisin hiekasta simpukan.

Knot Dress / S-L / 96% organic cotton 4% elastan

Nycteridae Multi Earrings / Dust Plum

Mira

Olen melko varma, että tämä asu ylläni lentäisin taivaaseen ja takaisin. 

Kun jalkani sitten joskus koskettaisivat taas maata, löytäisin itseni Herra Rastan kanssa jostakin päin Ahvenanmaan saaristoa. Pilvenhattaroita ei näkyisi paitaani lukuunottamatta missään ja lintuni voittaisivat merilokit kauneudellaan mennen tullen. Siinä hetkessä olisi elämä. 

Bird Kimono / one size / viscose blend (recycled material)

Sweetheart Top / sizes 36-42 /mixed fibres (recycled material)

Bird Trousers / 36-42 / mixed fibres (recycled material)

Makrame Headband / Lavender

Tiia

Käyttäisin asukokonaisuutta firman kesäjuhlissa, säikäyttäen kaikki harmaan erisävyihin pukeutuneet pölyttyneet toimistomammat. Väriä kaikkien päivään! 

Aqua Dress / one size/ viscose blend (recycled material)

Makrame Headband / Peach

Lauri

Asun keskellä peltoja ja aattelin et ois nastaa käyttää poolan luonnonläheisiä ja lintuteema-vaatteita kotiseudulla! Small town boy in poola! 

Bird Kimono / one size / viscose blend (recycled material)

Bird Trousers / 36-42 / mixed fibres (recycled material)

Pirkko

Tämän ihanan pirteän mekon minä laitan päälleni loppukesän aurinkoisena päivänä odottaessani ystävien kanssa vietettävää iltapäivää. Korvissa killuvat linnut pyrähtelevät ilosta liikkeitteni tahtiin, kun halaan tulijoita ja toivotan heidät tervetulleiksi. 

Aqua Dress / one size/ viscose blend (recycled material)

Flying bird earrings / birch plywood / Surgical stainless steel hook

Roosaliina

Tämä asu päälläni vietän lämpimän kesäillan Helsingin satamassa. Ostan jäätelökioskista ison vadelmasorbettipallon, ja siirryn veden äärelle syömään ja ihastelemaan erilaisten laivojen ja veneiden kulkua. Suloinen toppi ja rennot shortsit tekevät kokonaisuudesta kevyen, musta väri yhdistää housujen kuvioinnin ja sandaalit toisiinsa. Istun satamassa auringonlaskuun saakka, ja kylmän tuulen kutitellessa mahaani lisään topin kaveriksi ison, lämpimän villapaidan ja lähden laivojen torvien säestämänä kotia kohti.

Sweetheart Top / sizes 36-42 /mixed fibres (recycled material)

Rugosa Shorts / sizes 36-42 /viscose blend (recycled material) 

Flying bird earrings / birch plywood / Surgical stainless steel hook

Eeva

Tässä asussa voisin viettää täydellisen kesäillan rantalenttiskentän laidalla hiipuvan auringon valossa. Huom, kentän laidalla, itsehän en osaa olla piirun vertaa sporttisen cool, vaan istuisin hajareisin (sortseissa niin voi istua, jee!) pupukorvisteni kera rantakivellä, näppäilisin ukulelea ja hihkuisin hurraahuutoja reippaammille yksilöille. Jossain vaiheessa luultavasti kyllästyisin penkkiurheiluun ja siirtyisin mattolaiturille, korkkaisin Laitilan Limun ja läiskyttelisin varpaitani vedessä. Viimein, utuisen kesäyön valossa tepsuttelisin kotiin ja koska väsyttäisi niin kovasti, nukahtaisin pehmoinen valkea paita päälläni sängyn jalkopäähän hiekkaa hiuksissa. 

Valitsin tällaisen asukokonaisuuden koska se on keveä ja helppo mutta silti veikeä- niin kuin kesäpukeutumisen kuuluu olla. Paidan malli on hauska, se rikkoo kivasti lantiolinjan ja tuo sortsit esiin. Veikeyttä tuo pupukorvikset, jotka sopivat kivasti myös kenkien ja käsikorun maanläheiseen meininkiin. Nämä vaatteet sopisivat hienosti ukuleleni kanssa kesäyöhön :)

Drop Shirt / one size / viscose-linen blend (recycled material)

Rugosa Shorts / sizes 36-42 /viscose blend (recycled material) 

Bunny Earrings / birch plywood / Surgical stainless steel post with rubber-grip nut

JOKO JÄNNITTÄÄ, JOKO JÄNNITTÄÄ. 

Paula valitsi tänään voittajan ja terveiset kuuluvat seuraavasti:

"Heippa, nyt on voittaja, tai itseasiassa voittajat valittu! En osannut päättää yhtä, niin päädyttiin kahteen kokonaisuuteen.
---
Ensinnäkin haluamme kiittää kaikkia osallistujia, miten mahtavia ja kauniita tyyppejä löytyy ympäri Suomen! Kaunis kiitos kaikille. Valinta oli vaikea, niin vaikea, että päädyimme valitsemaan kaksi voittajaa.

Onnea Lauri ja Roosaliina!

Laurin asukokonaisuudessa viehätti kuosirohkeus, miten hyvältä näyttääkin tuo koko lintukuosinen asu. Ja ajatus siitä, että linnut pääsevät seikkailemaan luonnonhelmaan vei meidät mukanaan!

Roosaliinan kokonaisuudessa viehätti harmoninen värimaailma ja samaan aikaan sekä juhlava että rento kokonaisuus. Niin ihanasti sanailtu perustelu, että itsekin melkein jo tunsi merituulen kutittelevan mahaa.
-----

Siinä siis voittajat ja perustelut. ONNEA ONNEA ONNEA Laurille ja haha omalle sisarelleni Roosaliinalle! Sinänsä hauskaa, että Paula oli tästä sisarsuhteesta täysin tietämätön. Minulle tuli näistä kuvista niin hyvä fiilis, ihanaa panostamista. Ja panostamisen huomasi myös Paula, hän laittaa jokaiselle osallistujalle tulemaan pienen kiitoksen ja -20%-alennuskoodin. Laitan sähköpostiosoitteet hänelle menemään. Poola Katarynan tulevaisuutta voi jäädä seuraamaan facebookissa ja kotisivuilla.

Merenneitoja, hattaraa ja lintuja jokaisen elämään. Kiitos mukanaolleet putiikit, olitte lyömättömiä.

-Henriikka